Roosa pesee Nellan käsiä
"Voi eiiii, taas se kutittaa!"
Eilen aloin kirjoittelemaan tänne päivityksiä ja eihän siitä mitään tullut. Eilinen päivä meni aivan harakoille, kun en ehtinyt tekemään mitään! Tänään totesin todeksi sanonnan "aikainen lintu madon nappaa", kun heräsimme Nellan kanssa jo puoli kahdeksalta. Unirytmin päivitys onnistui ainakin yhtenä yönä - jeeee! Laitoimme nimittäin eilen jo yhdeltätoista nukkumaan, eikä välissä herätty kertaakaan. Neiti tosin nukkuin jo yhdeksästä asti, mutta vatsanväänteet aina herätti välillä. Reppana... Jospa vatsavaivat alkaisivat pikkuhiljaa helpottamaan ja jospa eilen ostamani maitohapot vähän helpottaisivat pienen suolimutkia. Siinäpä tämän päivän toiveet sitten odottavatkin toteutumistaan =)
Minä olen jo nääääin iso!
Iltaitkujen aikaan, kun vaavin vatsaa kipristää, aivan itselläkin sattuu. Toinen tuijottaa silmät tapillaan, että äiti tee jotakin ja mitään ei voi tehdä. Eilen ei passannut edes viimeaikoina toiminut käden varassa vatsallaan -asento, mutta onneksi pahimmat väännöt helpottivat nopeasti. Toisinaan tuntuu, että väännöt ei helpota vaan tyttö väsyy jo niin kovasti ettei jaksa enää herätä kipristyksiin.
Aivan alussa, kun ensimmäiset merkit koliikista alkoivat ilmetä Nella imeä luttuutti tissiä niin paljon, että loppujen lopuksi maito-oksennuksessa oli joka paikka. Kyseessä ei olleetkaan mitkään pikkupuklut vaan tavaraa näytti tulevan maitopullon verran takaisin. Joku viisas on joskus sanonut, että vauvan pukli on kuin veri - silloin kun sitä tulee, määrä näyttää aina valtavalta vaikka kyseessä ei olisi kuin muutama milli, mutta kyllä täällä siivottiin kymmeniä millejä vatsanlämpöistä maitoa pois. Nyt Nella ei enää suostu kipristysten aikana ottamaan tissiä vaikka sitä hamuaakin. Suussa vaan käytetään ja sitten aletaan huutamaan entistä lujempaa. Varma merkki, että kohta päästään nukkumaan onkin illalla että maitoa painuu uneen asti. Nukkuvaa neitiä täytyy vielä pidellä sylissä hetki, että uni syvenee ja sitten tyttö äkkiä sänkyyn ja itse vällyjen väliin.
Koliikkiahan ei varsinaisesti pystytä määrittelemään, mutta kyllä meillä sellaisia iltaitkuja yleensä joka ilta itketään, että koliikki Nellalla on. Jostain luin määritelmän, että kolmena iltana viikossa kolme tuntia itkua, täyttää jo koliikin tunnusmerkit, meillä itketään se määrä normaalisti joka ilta paitsi eilen =) Joillakin lapsilla koliikki voi huudattaa ympäri vuorokauden ja tunnen suunnattomasti myötätuntoa niiden lasten vanhempia kohtaan. Minulla on jokailtaisesta rumbasta vain toinen puoli kokonaan jumissa, ei ole mitään maailman kevyintä hommaa kuuden kilon typykkää kannella. Jännä juttu muuten, että tosi moni kantaa lasta vasemmalla puolella, jos on oikeakätinen ja itselläkin on helpompi pidellä Nellaa vasemmalla kädellä. Vastaavasti Nellalle maistuu paremmin vasen rinta, oikea menee vain hirveässä nälässä, vaikka kummastakin tulee pumpatessa yhtä paljon maitoa.
Nam, olipa hyvää mammaa =)
Meillä on käynnissä Roosan ja Nellan kesken leluista nahistelu. Tai Roosan mielestä kaikki Nellan lelut on Roosan leluja ja vastavuoroisesti se kantelee omia luitaan ja lelujaan Nellalle. Koiraparka on aivan ihmeissään, kun toiselle eivät luut maistu, eikä Nella edes heittele leluja Roosalle. Lattialle kun laittaa viltin jonka päällä Nella voi olla, niin eiköhän siellä ole kohta molemmat kaverukset. Eilen piti koota Nellan lelut viltin päältä pois, kun Nella tuli syliin, ettei Roosa pureskentele kaikkia leluja. Viltti jäi kuitenkin lattialle ja eiköhän siinä ollut kohta valikoima Roosan luita ja leluja =) Roosa tykkää myös pötkötellä sitterissä, jos Nella ei satu siinä olemaan. Meillä piti laittaa sitterin päälle viltti, kun parina päivänä peräkkäin sitterin kangasosiot meni pesuun. Ensin Nella oksensi sitterin ihan maitoon ja kun puhdas sitteri oli toimintakunnossa, Roosa meni siihen nukkumaan ja ajatteli, että nyt on hänen vuoronsa oksentaa siihen ja niin sai taas pyykkikone laulettavaa.
Huomasin muuten sunnuntaina Prismassa, että Suomestakin saa HABAn leluja! Minä en ole niitä missään nähnyt aiemmin tai sitten en ole osannut vain etsiä. Minusta HABAlla on nättejä ja värikkäitä leluja. Nella on saanut muutaman lelun Saksasta, viimeksi kummisedältä pehmokirjan ja kiinnitin sen lattialla olevaan leikkitelineeseen roikkumaan. Eihän Nella leluilla vielä osaa leikkiä, mutta kaikkia värikkäitä juttuja katsellaan tarkasti ja sellaisille nalleille joilla on selkeät silmät tuntuu juttua riittävän =)
Nellan HABAt
Nyt taitaa tämä äitiliini syventyä Stockmannin joulukirjaan, joka tänään tulla tupsahti postiluukusta. Huomenna pääseekin kylille, kun Nellalle mennään avaamaan pankkitiliä. Muutamaa joululahjaa voisi Stockalta käydä etsimässä ja ennenkaikkea täytyy käydä ostamassa parempaa lahjapaperia!
Valoa vesisateen keskelle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti