Nyt on selviydytty viikonlopusta ilman rakasta aviomiestä. Minulla ei ole mitään Jarin menoja vastaan, mutta inhoan olla yksin kotona yötä. No oikeastihan en kirjaimellisesti edes yksin olisi nyt kun on Nella ja Roosa kavereina, oikeasti pitäisi ehkä sanoa että inhoan viettää yöni ilman aikuista samassa asunnossa. Tunnustettakoon heti alkuun, että aina kun tiedossa on tällaisia öitä, alkaa rekrytointi kuka voisi tulla meille yökylään =) Nyt onneksi siskoni Tiia ja Anna -ystäväinen olivat pelastavia enkeleitä, kaunis kiitos heille! Aikaisemmin saatoin lähteä jonnekin itsekin yöksi, mutta nyt on jotenkin ylivoimainen tehtävä suoriutua kaikkien kamppeiden kanssa liikenteeseen. Eilen oikein piti pohdiskella mistä tämä yksinolopelko on tullut, kun olen asunut yksin ja ollut ennenkin yksin ilman mitään ongelmaa. Syitä voi olla monia kuten etten ennen ole ollut yksin kaksikerroksisessa asunnossa tai että sinä aikana kun olemme Jarin kanssa olleet yhdessä, erossa vietetyt yöt voi melkein laskea yhden käden sormilla. Ehkä tästä vielä joskus pääsen yli ja kasvan aikuiseksi =)
Rotavirusrokotteen aiheuttama yövalvominen on jatkunut ja viime yönäkin alettiin yöunille puoli viisi! Sitten herättiin muutamaan otteeseen välillä syömään ja ylös pääsimme sängystä vasta puolenpäivän tienoilla. Melkein tuntui kuin nyt olisi ollut perjantai 13. päivä, kun neiti oli aamusta niin pahantuulinen kunnes sai punnerrettua parit kakat. Meillä käytetään jo koon kolme vaippoja, koska kakkoset "vuotaa", mutta kakkoskoon vaippoja on vielä niin paljon jäljellä että kotioloissa voi päiväsaikaan niitä käyttää varsinkin jos isommat asiat on juuri tehty. Niinpä nyttenkin pistin kakkoskoon vaipan ja eiköhän hetken kuluttua mennyt vaatteet taas pesuun! Nyt sitten on mukavaa nukkua tursottaa vaunuissa puhtaissa vaatteissa ja vaipassa. Kohtaloa uhmaten pistin taas kakkoskoon vaipan ja kohta näemme ja varmasti myös kuulemme meneekö vaatteet taas pesuun =)
Vaunu-unilla
Minulla on kauheasti suunnitelmia illan varalle, kun reissulainen kotiutuu. Luultavasti puolet jää toteutumatta ja sen voi sujuvasti jo itselleen luvata ettei tule paha mieli =) Suutarin lapsilla ei ole kenkiä ja kosmetologilla rehottaa itsellään kaikki hoidot tekemättä joten toivottavasti saan edes kulmakarvat tälle päivälle värjättyä. Jalkahoidosta en edes haaveile koska pukki varmasti muistaa minua tänäkin vuonna kaikilla mahdollisilla hoito- ja hemmottelulahjakorteilla. Itse asiassa olen käynyt tänä vuonna jalkahoidossa ainakin kuusi kertaa, mutta sattuneesta syystä, joka makaa tuolla vaunuissa, ovat jalkani todella huonossa kunnossa. Raskauden aikana käväisseiden kilojen takia jalan pitkittäiskaari on laskeutunut ja kengän koko kasvanut ainakin toistaiseksi yhdellä numerolla ja kaikki asiaan vihkiytyneet tietävät millaista jälkeä jalkapohjiin tälläiset muutokset tuovat.
Käsien kynsiä olen hoitanut viime aikoina leikkaamalla ensimmäisillä käsiin osuvilla saksilla aina repeytyneen kynnen pois. Minulla on ollut vahvat kynnet, mutta nyt ensimmäistä kertaa eläessäni olen kokenut miltä kynsipiikit tuntuvat. Taitaa kaikki kalkki mennä maidon mukana Nellukalle ja hänelle kyllä ilomielin ne annankin, mutta pukkia muistuttaisin että lahjalistaan voisi kuulua myös kynsien geelaus =) Tytön kanssa touhutessa ei aina varmasti muista mitä on tehnyt ja mitä jättänyt tekemättä. Eilen aamulla levitin Guerlainin Aqua Parure meikkivoidetta kasvoilleni ja se siis on tosi liukasta tavaraa, mutta nyt jostain syystä meikkivoide ei oikein kunnolla levinnyt. Hoksasinpas sitten etten ollut muistanut laittaa hoitovoidetta ollenkaan ja mikään meikkivoide ei näytä hyvältä tällä korppunaamalla, jos alle ei sutaise vähän kostuketta. En vaivautunut aloittamaan meikkivoiteen levitystä alusta joten päivä oltiin laikukkaita, mutta tuskin se Nellaa hirveästi haittaa.
Olen odotellut jo puolisen vuotta Roosalle juoksua ja ihmetellyt etteikö sitä tule kun Roosa on ollut vähän huonossa lihassa. Kyllä se ruokaa saa, mutta semmoinen pomppupallo meidän koiruus on, että kuluttaa varmaan samoin tein kaiken mitä suuhunsa panee. Eilen sitten saatiin vihdoin todiste, että Roosalla on parasta aikaa juoksu siinä vaiheessa, että vois olla pikkuisen miehet mielessä. Annalla oli oma uroskoira mukana joka normaalisti ei ole yhtään Roosasta kiinnostunut, mutta kyllä Elmerinkin mieshormoonit heräsivät kun toinen keikutteli pyllyä kuonon edessä ja vahinko meinasi tapahtua ihan silmiemme edessä. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt, mutta Roosa joutui yöksi Jääliin evakkoon. Tiedänpähän nyt ainakin että sillä on ollut juoksu!
Kaverukset
Roobertti on nykyään melkoisen tursakkeen näköinen, kun hermostuin takkuihin ja ajoin tytön kaljuksi! Cotonin turkki on niin pehmeää karvaa, että se pitää harjata päivittäin tai muuten karva huopaantuu ja takut on tosi vaikea selvittää. Kun vietin viikon synnytyssairaalassa ja Roosa oli viikon mummolassa hoidossa oli koko koira yhtä huopakasaa ja kuukauden päivät yritin saada turkkia selväksi; kuivana, märkänä, hoitoaineella kyllästettynä, selvityssuihkeella jne. Koira hermostui ja minä hermostuin ja niin sai turkki kyytiä. Seuraaviin näyttelyihin päästään ehkis vuoden päästä, jos turkki on siihen mennessä kasvanut. Roosakin saa kyllä lähes päivittäin oman osuutensa äidinmaitoa, kun lämmitän sille oyssin pulloista ylijäävät. Äiskänmaidolla varmasti kasvaa kaunis ja kiiltävä turkki =) Pään karvoja en raskinut ajella ja siksi se tursakkeelta näyttääkin.
Isukin pitäisi puolen tunnin sisällä rantautua tänne Jylkynkankaalle! Täytyy lähteä tutkailemaan olisiko taas Nellalla vaipan ja vaatteiden vaihdon aika. Kun isi saapuu, lähdemme Jääliin hakemaan Roosaa kotiin. Samalla ehkä saamme nauttia mummon tekemiä pöydänantimia - nams =)
Tunnelmallista sunnuntai-iltaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti