Volvo tilauksessa

Viikko on taas vierähtänyt niin nopeasti ettei kissaa ehtinyt sanoa. En ole tännekään ehtinyt kirjoittelemaan, kun pikkuisen netissä istumista on vähentänyt tuo meidän Nella-neiti. Nella on tällä viikolla nukkunut 9-12 tunnin yöunia ilman ruokataukoa ja on näköjään päättänyt, että päiväunet on pikkuvauvojen hommaa eikä meillä kunnon päikkäreitä oikein olla nyt nukuttu. Eilen käveltiin Pyykösjärvelle ja sen ajan jaksoi typykkä nukkua. Pikkutorkkuja otetaankin aina vähän väliä äipän sylissä, mutta aina kun laitan Nellan vaunuihin rävähtää silmät auki ja juttutuokio jatkuu =) Juttua tuleekin oikein kovasti ja leluillakin on jo opittu pikkuisen leikkimään. Tyttö kasvaa ihan silmissä ja äitiliini rakastuu häneen joka päivä entistä enemmän =)

Kokeiltiin joulukorttikuvien ottoa nakunakin,

voi olla että kohta käyn ostamassa eurolla kymmenen korttia -paketteja ja se on siinä ;)

Meillä vietetään aamuisin niin ihania käperrystuokioita, ettei millään meinaisi raaskia sängystä nousta. Nella on niin onnellinen, kun on nukkunut hyvin, että on ihan käppyrässä ja nauttii olostaan vielä aamutissin jälkeenkin. Ei reppana raskisi sekään vielä nousta. Roosakin on aamuisin ihan täpinöissään, kun sillä on ehtinyt tulla yön aikana Nellaa ikävä. Niinpä me olemmekin vielä viettäneet puolisen tuntia heräämisen jälkeen "käpertelyaikaa" ja molemmat tytöntylleröt ovat olleet äitin kainalossa. Siellä me ollaan venytelty ja kerätty voimia uuteen päivään ja nuuskuteltu viimeisiä unituoksuja =)

Eka kertaa omassa sängyssä syyskuussa

Keskiviikkona pyörähdimme katsomassa miten kirppispöytä jaksaa ja onneksi menimme, kun melkein tyhjänä oli koko pöytä. Tänään pitäisi taas lähteä siellä käymään, mutta tiukkaa tekee aina että ehtii saada sinne jotakin tavaraa kaapeista kaiveltua. Se onkin tarkka prosessi, kun kaiken turhan tavaran kohdalla pitää sataan kertaan miettiä että jos sitä vielä joskus tarvitsee. Onneksi olen tällä kertaa päättänyt olla herkistelemättä turhia. Kaapit ovat niin täynnä ja kaikkea uuttakin aina haluttaisi joten tilaa on tehtävä. Mutta olipa kirppiksellä kyllä aivan kammottavia vaatteita osalla myynnissä. En ikinä kehtaisi edes ilman antaa niin lumppuisia lastenvaatteita joita siellä myytiin eurolla tai puolikkaalla. Kaipa niillä kauppa käy kuitenkin?!

Eilen Jari soitteli töistä, että oli laittanut C30 Volvon tilaukseen ja minä melkein hypin kattoon, että jeee meikä saa vihdoinkin oman auton. Voi hieman hilpeyttä herättää Ruskon cittarin pihalla, jos minä uudella autolla pyyhkäisen oven eteen. Pitää varmaan pyytää vielä vetokoukku, että voi laittaa peräkärryn ostoksille =)

Uusi auto

Kamera jäi eilen anoppilaan uusine otoksineen joten mitään uusia otoksia ei nyt ole tarjolla. Täällä alkaa nyt maitotarjoilu joten palataanpas asiaan =)

Ihanan viikonlopun jälkeen harmaa arki

Takana ihanan rentouttava viikonloppu! Lauantaina vietimme kalsaripäivää koko porukalla lukuunottamatta pientä pyrähdystä ulkoilmaan päivittäisen kävelylenkin muodossa. Tämmöisellä harmaalla ja pimeällä kelillä onneksi ihmiset tarjoavat kotinsa näyteikkunat katseltaviksi avonaisten verhojen muodossa ja lenkkeily sujuukin varsin rattoisissa tunnelmissa muiden koteja ihastellessa =) Uutta perspektiiviä lenkille antoi, että kiersimme kierroksen väärään suuntaan ja katselimme taloihin siis totuttua poikkeavasta kulmasta. Huvit ne on hullullakin ja nämä huvit kruunasi arkipäivän romanttinen kohtaus aivan silmiemme alla, kun eräässä talossa pariskunta antautui toistensa syleilyyn =) Illan kruunasi loistoateria ja pitkästä aikaa yhteinen sauna! Jari tulevana kokkikolmosena loihti meille lehtipihvejä ranskalaisilla ja jälkiruuaksi sukulaatia - nams! Saunahetken meille soi Nellukan kummitäti joka hoiti tyttöä löylyjen ajan. Illalla sammuimme koko porukka petiin jo ennen yhtätoista.

Sunnuntaina Roobertti herätteli hieman ennen kellon soittoa ja suuntasimme matkamme City-marketin kanta-asiakastunnille. Kauppaan "pääsi" tuntia aikaisemmin ja muutamia erikoistarjouksia piti tietenkin hyödyntää. Nellallekin löytyi pukinkonttiin vauvapulkka, jos jostakin keväällä niin paljon lunta löytyisi, että pääsemme pulkkaa testaamaan! Kaikki lapsukaiset saivat pienet lahjapussit ja ohjelmaa oli lapsille tarjolla. Nella ei vielä jouluhössötyksen päälle ymmärtänyt, mutta oli hauskaa katsella kuinka täpinöissään isommat lapset olivat. Hetken mielijohteesta suuntasimme Stemmaan arvioituttamaan paljonko maksaisi liukuovisysteemi eteiseemme. Inhoan kun hengariosion edessä ei ole ovia ja takit repsottaa näkösällä koko ajan. Liukuovia ei saa pelkästään tuohon kohti niin että lopputulos olisi siisti, joten parin kaapin ovet pitäisi irrottaa ja liukuovet laittaa koko seinälle. Hintaa tuli vaivaiset 795€! Aika kallis hetken mielijohde! Tarjous soitettiin peräämme iltakuuden jälkeen ja oli voimassa puolille päivin. Luultavasti saamme ovet jostain edullisemmin, kun vähän kyselemme muualtakin.

Stockmannilla Nella pääsi pukin syliin, mutta nukkua tursotti vain. Varasimme Stokken TrippTrapp -syöttötuolin kaikkine oheisvarusteineen odottelemaan jouluseteleiden tuloa. Henkkarialennuksella ja jouluseteleillä tuoli irtoaa melkein puoleen hintaan. Jarilla olisi poltellut ostaa tulevalle uudelle tietokoneellemme uusi laukku, vaikka sanoin ettei sitä vielä kannata ostaa. Myyjä onneksi palautti Jarin maan pinnalle ja sanoi, että tulla koneen kanssa kokeilemaan että tulee sopiva. Hyvä niin, kun ei muka pinkki laukku kelvannut, pojat kuulemma nauraa Helsingissä =) Jari on vähän äkkinäinen kaikkien hankintojen kanssa, kun kaikki pitäisi saada nyt tai heti. Viime viikolla se hoksas, että ois aika kätevät langattomat SingStar mikit pleikkarissa ja seuraavana päivänä kävi ne ja Buzz ohjaimet ostamassa. Entiset langalliset versiot molemmista lähtee tänään kirppikselle. Yhtenä päivänä ääneen totesin, että tämä kone jumittaa ja samalle illalle oli uusi tilattu! Onhan se hyvä, että tapahtuu, mutta joskus vois jotakin hetken harkitakin...

Nella ja pukki

Tänään arki koitti ja Nella päätti, että kyllä kait maanantaina voi herätä jo seitsemältä. Roosan mielestä viikkon on hyvä aloittaa oksentamalla alakertaan, mutta onneksi taljalle eikä matolle. Taljalta oksu lähtee pyyhkimällä ja matolta ei oikein millään. Jos koiraa ei ehdi pitämään, kun se oksentaa menee limat varmasti matolle. Tänään oli myös maitomiesaamu! Tosi(maito)mies ei kenkiä ota sisällä pois ja viittä vaille etten muistanut kiskaista alta pois eteisen mattoa. Ois kivat kurajäljet vasta pesulasta haettuun mattoon jääneet ja takuuvarmasti lasku Oyssiin. Maitomiehen tuloa päätti Roosa juhlistaa oksentamalla, tällä kertaa minun sylistä ja ihan lattialle vaan. Pääsin kunnolla heilumaan mopin kanssa! Maitomies on hyvin hiljainen "poika", mutta tänä aamuna juttu luisti "märkä keli on...". Kylläpä kyllä ilimoja on pijelly..... ei käyny mielessä ottaa kalosseja pois sisälle tultaessa ;)

Tyhjät maitopullot täysien tilalle tuotuna!

Jotta tuleva päivä olisi oikein mukava, tiedossa on kirpparitavaran laittoa ja lahjanpaketointia ja minähän en tykkää kummastakaan! Taidan hetken hengähtää parin konvehdin ja Tuija Lehtisen Ruutukuningattaren parissa... Tulossa muuten raportti ristiäisistä ja tarinaa Roosasta, kun saan tekstit joskus julkaisukuntoon!

Tämän verran tavaraa tulee kerralla;

vajaa viisi minuuttia ja noin puoli litraa!

Kymmenessä eurossa on kymmenen miljoonan alku

Eilen pakkauduttiin bussissa kaupungille Nellan ja Roosan kanssa. Tarkoituksena oli hieman shoppailla Stockalla ja ehkä muuallakin ennen treffejä henkilökohtaisen pankkineuvojan kanssa. Senhän tietää, että heti kun pääsee ihmisten ilmoille, niin minä jään joka paikkaan suustani kiinni ja siinähän ne shoppailuajat menevät. Minulla on nykyisin niin laho pää, etten myöskään muista mitä kaikkea kaupungilta pitäisi ostaa tai tehdä. Aika paljon aikaa kuluu muistilistojen tekemiseen =)

Tarkoituksena on ollut ostaa Nellalle vielä yksi ulkopuku joka mahdollisesti olisi sopiva. Kaikki Nellukan puvut ovat isoja ja koko tyttö tipahtaa puvun sisälle, kun vähän nostaa. Olen todennut, että ulkopuvut on suunniteltu aivan ihmeellisen mallisille lapsille. Pukujen kaula-aukot ovat niin pieniä, ettei pukuja uskalla panna loppuun asti kiinni ja oletuksena on todella pitkäjalkainen ja -käsinen lapsi. Meidän pienin puku on 62 cm ja vaikka sen kokoiset vaatteet ovat nyt hyvän kokoiset, puku on iso. No Stockalta löysin yhden puvun joka oli kokoa 68 ja kaikki muut olivat isompia, muuallahan en ehtinyt edes käymään.... Puku jäi tällä kertaa ostamatta, mutta ostin ostoslistan ulkopuolelta Nellalle uudet kinttaat, ulkotossut ja pipon. Äitiyspakkauksen tossut ja kinttaat ovat niin löysät, että tipahtavat aina pois. Reiman tossuissa oli hyvänoloiset kuminauhat ja kinttaissa pitkä vetoketju, että voi laittaa kinttaat käteen niin ettei vahingossa samalla taivuttele tytön sormia.

Nellan uudet jutut

Meidän taloudella on tapana hamstrata kaikenlaista varastoon. Meiltä löytyy reilusti esimerkiksi pyykinpesuainetta (varmaan kahden vuoden tarpeisiin) ja nyt hulluilta päiviltä ostin hoitoaineita varastoon Vuosi tai puolitoista sitten ostamiani shampoita oli vielä reilusti jäljellä, mutta Tigin paketin mukana tuli kyllä iso pullo sitäkin ostettua. Harmittaa, että ostin Tigiä isot pullot. Olisi jo pitänyt useita sen sarjan tuotteita testattuani uskoa, että en niistä tykkää. Nyt ostamastani kosteuttavasta hoitoaineesta jää kädet aivan liisteriin silikonista. Noooh käytetään pikkuhiljaa pois eikä enää osteta. Harmin paikka ettei hulluilla päivillä ole Redkeniä myytävänä, kun sen sarjan tuotteista tykkään tosi paljon. Eilen sijoitin R.O.C.S. hammastahnoihin. Olen jo kauan kantanut Colgaten Herbal hammastahnaa ulkomailta Thaimaata myöten, kun sitä en ole Suomesta enää löytänyt. Olen yrittänyt löytää tilalle korvaavaa tuotetta ja vihdoin ja viimein tykästyin ROCSin tahnoihin. Vähän totuttelua ROCSin tahnat vaatii, mutta puhtaaksi niillä hampaat kyllä lähtee!!! Suklaanmakuista tahnaa en ole kokeillut, mutta se olikin tarkoitettu alle 18-vuotiaille ja minähän olen jo pikkuisen päälle kaksikymmentä.... =)

Anun R.O.C.S.it

Joo kävimme avaamassa Nellalle oman tilin ja täytyy taas todeta, että me ollaan saatu Nordeasta mielettömän hyvää asiakaspalvelua. Möimme syksyllä vaunun pois ja keväällä olisi tarkoitus ostaa uusi. Ei käynyt aiempaa vaunua ostaessa mielessä, että lapsenkin pitäisi mahtua vaunussa nukkumaan joten hyvä vaunu meni vaihtoon. No joka tapauksessa Jari kysyi meidän pankkineuvojalta kannattaako rahat laittaa jonnekin muualle kuin meidän säästötilille, jossa on vähän normaalia parempi korko. Pankkineuvoja kertoi että meidän oma tili on tuottoisin koron kannalta noinkin lyhytaikaiselle talletukselle. Vaununostaja osti vaunun pankkivekselillä ja kun Jari oli mennyt Kaakkurin Nordeapisteeseen tallettamaan vekseliä, oli virkailija ylipuhunut Jarin ottamaan korkoextra tilin vaikka Jari oli kertonut kauanko talletusta aiotaan pitää. Eilen oma neuvoja kertoi, ettei tuolta uudelta tililtä saa penniäkään korkoa, mikäli rahat nostaa ennen vuoden määräaikaa. Taisi olla pankissa menossa joku tilinavauskilpailu virkailijoille, kun tili väkisillä avautettiin. Siirrettiin eilen rahat säästötilille ja lopetettiin koko extratili alkuunsa. Emme päässeet kuin Amarilloon pöytään istumaan, kun pankkineuvoja soittaa, että häntä oli alkanut niin vaivaamaan tämä juttu, että hän oli laskenut meidän hävinneen n. 25€ korkoa tuon parin kuukauden aikana ja ne rahat Nordea korvaa meille! Aivan loistavaa palvelua!!!

Nellan mielestä meidän joulukortit ovat tätä luokkaa tänä vuonna =)

Loistavaa palvelua saatiin jälleen kerran myös Amarillossa! Sinne on helppo mennä vaunujen kanssa syömään ja ruoka tulee nopeasti + se on takuu hyvää. Tunnelmaa pilasi vain naapuripöydän katkera parivaljakko joiden mielestä olimme arki-iltana klo 16 väärässä paikassa häiritsemässä ihmisiä pienen lapsen kanssa joka ei muuten itkenyt kuin kerran noin minuutin ajan! En ihmeemmästi jaksanut korvaa lotkauttaa tuollaiselle höpöttelylle ja ilokseni huomasin toisenkin imettävän äidin olevan vain parin pöydän päässä, kun lähdimme pois. Tuo toinen äiti imetti aivan avoimesti, niinkuin tottakai minun mielestäni saa tehdäkin. Minä olen niin häveliäs, että vaikka nytkin imetin niin käännyin muista ihmisistä poispäin, ettei heillä tarvitse katsella lapsen ruokahetkeä eikä minun Pamela Anderssoneita.

Tonttutyttö tissillä

Ihmeellinen tuo osan suomalaisten suhtautuminen lapsiin ravintolassa ja muuallakin. Lehdistä voi lukea tekstaripalstoilta ettei tarvitsisi edes ruokakauppaan mennä silloin, kun siellä on lapsettomia ihmisiä. Toista on tuolla isossa maailmassa jossa lapset ovat ilon ja ylpeyden aihe kaikille. Kuopiossa kävimme Oulun Matalan tai Uleåborgin tasoisessa Musta Lammas Courmet ravintolassa syömässä. Tila jossa söimme oli täysin ikkunaton tiilistä vuorattu "kellarimainen" paikka jossa oli ehkä kuusi neljän hengen pöytää. Voitte vain kuvitella kuinka pelkäsin Nellan saavan itkupotkuraivarin. Tuossa tilassa kaikui ja kunnolla, mutta onneksi ei aiheutettu toivottavasti kenellekään häiriötä. Yhden kerran piti imettää unosten välissä, mutta noin hienossa paikassa poistuin hienotunteisesti aulaan imettämään ja tyttö jatkoi uniaan. Viereisessä pöydässä oli ulkomaalainen nainen suomalaisten kanssa ja hän ihasteli koko ajan tyttöämme, kun muut kurtistelivat kulmiaan ja varmasti ajattelivat, että voi ei pieni lapsi pilaamassa ruokarauhaa. Seuraavana iltana söimme hotellin ravintolassa ja jäimme baarin puoleiseen pöytään, koska Nella oli hereillä ja ajattelimme että aiheutamme vähemmän melua siellä. Pöydästä pääsi myös sujuvasti kantelemaan tyttöä hotellin aulatiloihin. Tällä kertaa Nella oli hereillä ja vähän kärttyinenkin joten varmasti pientä ääntä oli odotettavissa. Paikalle saapui seurue jossa oli italiainen liikemies suomalaisten seurassa. Välittömästi, kun italiainen huomasi Nellan alkoi hän ihastelemaan lastamme suomalaisille jotka tympääntyneinä hieman kommentoivat ja yrittivät vaihtaa puheenaihetta. Seurueeseen liittyi myös italialainen nainen ja he miehen kanssa yhdessä ihastelivat tyttöä joka tässä vaiheessa alkoi jo vähän huudella. Eihän pieni huuto etelän ihmisiä häiritse, kun siellähän ollaan koko perheellä syömässä ja kaikki huutaa enemmän tai vähemmän. Taidan itsekin muuttaa suvaitsevaisemmille vesille... Oli muuten tosi järjen riemuvoitto suomalaisilta tuoda italialaiset italialaiseen ravintolaan syömään - daaaaaa!

Hyvää pikkujouluviikonloppua!

Tavallinen keskiviikko

Roosa pesee Nellan käsiä

"Voi eiiii, taas se kutittaa!"

Eilen aloin kirjoittelemaan tänne päivityksiä ja eihän siitä mitään tullut. Eilinen päivä meni aivan harakoille, kun en ehtinyt tekemään mitään! Tänään totesin todeksi sanonnan "aikainen lintu madon nappaa", kun heräsimme Nellan kanssa jo puoli kahdeksalta. Unirytmin päivitys onnistui ainakin yhtenä yönä - jeeee! Laitoimme nimittäin eilen jo yhdeltätoista nukkumaan, eikä välissä herätty kertaakaan. Neiti tosin nukkuin jo yhdeksästä asti, mutta vatsanväänteet aina herätti välillä. Reppana... Jospa vatsavaivat alkaisivat pikkuhiljaa helpottamaan ja jospa eilen ostamani maitohapot vähän helpottaisivat pienen suolimutkia. Siinäpä tämän päivän toiveet sitten odottavatkin toteutumistaan =)

Minä olen jo nääääin iso!

Iltaitkujen aikaan, kun vaavin vatsaa kipristää, aivan itselläkin sattuu. Toinen tuijottaa silmät tapillaan, että äiti tee jotakin ja mitään ei voi tehdä. Eilen ei passannut edes viimeaikoina toiminut käden varassa vatsallaan -asento, mutta onneksi pahimmat väännöt helpottivat nopeasti. Toisinaan tuntuu, että väännöt ei helpota vaan tyttö väsyy jo niin kovasti ettei jaksa enää herätä kipristyksiin.

Aivan alussa, kun ensimmäiset merkit koliikista alkoivat ilmetä Nella imeä luttuutti tissiä niin paljon, että loppujen lopuksi maito-oksennuksessa oli joka paikka. Kyseessä ei olleetkaan mitkään pikkupuklut vaan tavaraa näytti tulevan maitopullon verran takaisin. Joku viisas on joskus sanonut, että vauvan pukli on kuin veri - silloin kun sitä tulee, määrä näyttää aina valtavalta vaikka kyseessä ei olisi kuin muutama milli, mutta kyllä täällä siivottiin kymmeniä millejä vatsanlämpöistä maitoa pois. Nyt Nella ei enää suostu kipristysten aikana ottamaan tissiä vaikka sitä hamuaakin. Suussa vaan käytetään ja sitten aletaan huutamaan entistä lujempaa. Varma merkki, että kohta päästään nukkumaan onkin illalla että maitoa painuu uneen asti. Nukkuvaa neitiä täytyy vielä pidellä sylissä hetki, että uni syvenee ja sitten tyttö äkkiä sänkyyn ja itse vällyjen väliin.

Koliikkiahan ei varsinaisesti pystytä määrittelemään, mutta kyllä meillä sellaisia iltaitkuja yleensä joka ilta itketään, että koliikki Nellalla on. Jostain luin määritelmän, että kolmena iltana viikossa kolme tuntia itkua, täyttää jo koliikin tunnusmerkit, meillä itketään se määrä normaalisti joka ilta paitsi eilen =) Joillakin lapsilla koliikki voi huudattaa ympäri vuorokauden ja tunnen suunnattomasti myötätuntoa niiden lasten vanhempia kohtaan. Minulla on jokailtaisesta rumbasta vain toinen puoli kokonaan jumissa, ei ole mitään maailman kevyintä hommaa kuuden kilon typykkää kannella. Jännä juttu muuten, että tosi moni kantaa lasta vasemmalla puolella, jos on oikeakätinen ja itselläkin on helpompi pidellä Nellaa vasemmalla kädellä. Vastaavasti Nellalle maistuu paremmin vasen rinta, oikea menee vain hirveässä nälässä, vaikka kummastakin tulee pumpatessa yhtä paljon maitoa.

Nam, olipa hyvää mammaa =)

Meillä on käynnissä Roosan ja Nellan kesken leluista nahistelu. Tai Roosan mielestä kaikki Nellan lelut on Roosan leluja ja vastavuoroisesti se kantelee omia luitaan ja lelujaan Nellalle. Koiraparka on aivan ihmeissään, kun toiselle eivät luut maistu, eikä Nella edes heittele leluja Roosalle. Lattialle kun laittaa viltin jonka päällä Nella voi olla, niin eiköhän siellä ole kohta molemmat kaverukset. Eilen piti koota Nellan lelut viltin päältä pois, kun Nella tuli syliin, ettei Roosa pureskentele kaikkia leluja. Viltti jäi kuitenkin lattialle ja eiköhän siinä ollut kohta valikoima Roosan luita ja leluja =) Roosa tykkää myös pötkötellä sitterissä, jos Nella ei satu siinä olemaan. Meillä piti laittaa sitterin päälle viltti, kun parina päivänä peräkkäin sitterin kangasosiot meni pesuun. Ensin Nella oksensi sitterin ihan maitoon ja kun puhdas sitteri oli toimintakunnossa, Roosa meni siihen nukkumaan ja ajatteli, että nyt on hänen vuoronsa oksentaa siihen ja niin sai taas pyykkikone laulettavaa.

Huomasin muuten sunnuntaina Prismassa, että Suomestakin saa HABAn leluja! Minä en ole niitä missään nähnyt aiemmin tai sitten en ole osannut vain etsiä. Minusta HABAlla on nättejä ja värikkäitä leluja. Nella on saanut muutaman lelun Saksasta, viimeksi kummisedältä pehmokirjan ja kiinnitin sen lattialla olevaan leikkitelineeseen roikkumaan. Eihän Nella leluilla vielä osaa leikkiä, mutta kaikkia värikkäitä juttuja katsellaan tarkasti ja sellaisille nalleille joilla on selkeät silmät tuntuu juttua riittävän =)

Nellan HABAt

Nyt taitaa tämä äitiliini syventyä Stockmannin joulukirjaan, joka tänään tulla tupsahti postiluukusta. Huomenna pääseekin kylille, kun Nellalle mennään avaamaan pankkitiliä. Muutamaa joululahjaa voisi Stockalta käydä etsimässä ja ennenkaikkea täytyy käydä ostamassa parempaa lahjapaperia!

Valoa vesisateen keskelle

Uusi viikko uudet kujeet

Taas on maanantai! Aika menee kuin siivillä kotona ollessa. Viikot vain vierii eikä ehdi tehdä oikein mitään. Jäi muuten eilen ne kulmatkin värjäämättä. Ehdin kuitenkin hyödyntää Prisman -15% päivät ja kävin ostamassa muutamia joululahjoja ja tietenkin vaippoja varastoon. Tänään voisin ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa paketoida lahjoja. Paketointi on tosi inhottavaa vaikka  luovuin jo yhden joulun jälkeen teipittömästä paketoinnista. Viime vuodet paketit ovat saaneet kauniin feikkivoimapaperisen kuosin, mutta nyt ensimmäistä kertaa mietin olisiko pitänyt ostaa vaikka jotain kivaa kuvapaperia mitä Nellan olisi ollut kiva rapistella auki ensimmäisenä joulunaan.

Roosa unosilla 1-vuotislahjaksi saadulla pedillä

Jarille on suhteellisen helppoa ostaa lahjoja, kun toiveita alkaa tulla kuin pikkulapsen suusta heti kun ensimmäiset joulumainokset kolahtavat postiluukusta. Molemmat tykkäämme katsella mainoksia ja niitähän näin joulun alla tulee tuutin täydeltä. Lahjanhankintaa helpottaa myös Jarin lukuinnostus. Jos minusta jotain iloa miehelleni on ollut, niin varmasti "lukemaan oppiminen" on yksi ilon aihe. Pidämme kovasti matkustelusta ja minä olen ollut aina kova tyttö lukemaan, joten mikäpä olisi mukavempaa kuin lueskella polttavan auringon alla jossain ihanassa eksoottisessa paikassa. Ja mitäpä toinenkaan muuta voi kuin alkaa itsekin lukemaan, jos meinaa saada aikansa kulumaan, eikä menekään kuin hetki kun luetaan jo kotonakin, löydetään omat lempikirjailijat ja innolla odotetaan heidän uusimpia teoksiaan. Jari tilaa ennakkoon kaikki Juha Vuorisenkin kirjat jotka ovat hauskoja vaikkeivat nyt niin sivistäviä olekaan. Minä luen itsekin aina kaikki Jarin lukemat kirjat, kun monesti ehdin lukea useamman kirjan, siinä kun Jari yhden, joten on tullut Vuorisenkin tuotanto tutuksi.

Jotain aivan tajuttomasta lukuharrastuksestani kertoo, että ala-asteikäisenä kotikylässäni Aittojärvellä kävi aina torstaisin kirjastoauto. Vaatimaton tavoitteeni oli lukea auton kaikki kirjat hylly kerrallaan. En muuten tuolloin vielä tajunnut, että ehkä autonkin kirjat vähän vaihtelevat joka viikko =) Jos alan jotain kirjaa lukemaan, en voi olla lukematta sitä loppuun vaikka se kuinka huono olisikin. Eniten pidän romaaneista, mutta ihan itseoppimisen kannalta yritän silloin tällöin lukea jonkun merkittävänkin teoksen. Dekkarit ovat myös suosikkejani, mutta jos lukemisesta on uupelo tai on tarvetta olla ajattelematta mitään, myös Harlekiinit menevät lukemiseni liukuhihnalla. Harlekiinit ovat vähän kuin Kauniit ja rohkeat; ajankulua samalla juonella eri tavalla höystettynä. Kaikissa Harlekiineissa yleensä vaikeuksien kautta mies ja nainen löytävät toisensa, sitten kuitenkin vielä joku asia tulee heidän väliinsä, yleensä ettei jompikumpi ole sanonut ääneen rakastavansa toista, mutta lopuksi he saavat toisensa ja kaikki ovat onnellisia.

Aamupusu ja -pesu

Viime yönä alettiin nukkumaan jo puolen yön paikkeilla. Itse en ennen kahta nukahtanut, kun niin tohkeissaan suunnittelin millaisen joulukorttikuvan yritän näpsäistä joku päivä. En ole mikään mestarikuvaaja ja olenkin todella pahoillani näidenkin täällä julkaistavien kuvien huonosta laadusta. Nella olisi varmasti nukkunut yöunet jo yhdeksästä lähtien, mutta Jari ei uskonut kun sanoin ettei saa poistua tytön vierestä ennenkuin palaan takaisin suihkusta ja eiköhän tyttö vielä noussut kiukuttelemaan. Nella on ovela jo pienestä pitäen ja availee silmiä ennen syvää unta tarkistaakseen ettei vain ole jäänyt yksin nukkumaan. Yöllä raikasi sellainen kuorsaus meidän kammarissa, että ajattelin tytön varmasti heräävän, mutta siellähän se omasta sängystään heitti isukille aina vastatuhinat ja kumpikin jatkoivat onnellisina uniaan.

Isukkia odotti kasa Nellukan pyykkiä

Meidän talossa vallitsee sellainen kuri ja järjestys, että talon miesväki ( =rakas aviomieheni ) hoitelee tiskit, pyykit, saunan ja yläkerran vessan pesun sekä luonnollisesti roskien viennin. Nyt Nellan syntymän jälkeen hieman on tästä lipsuttu ja Jarin niskoille on tilanteesta riippuen saattanut jäädä vähän enemmänkin huushollausta. Yhtenä päivänä minulla olisi hirveästi kutkuttanut tehdä jotain siivoushommia ja Nella oli ollut kärttyinen koko päivän enkä voinut tehdä oikein mitään. Ajattelin, että kun Jari tulee kotiin pääsen siivoamaan, mutta hänpä siivosikin itse! Jarin mielestä voin unohtaa kaiken muun, kun minun pääasiallinen työ on huolehtia tyttärestämme tällä hetkellä, eikö ole aika kauniisti ajateltu <3 Siitä huolimatta haluan kyllä välillä itsekin tuulettaa mopin varressa ajatuksiani =)

Juuri laitettu puhdas vaippa täyttyy tässä uudella tavaralla =)

Jellonako se sieltä Nellukkaa ylhäältä kurkisteli

Aamulla kirjoitteluni jäi kesken, kun Nella heräsi. Nyt on taas niiiiiin rauhallista, kun koko muu perhe on päiväunilla ja telkkarissa pyörii vain Capri ja kaunis Vittoria Mari. Ihmettelen erittäin paljon, että miten noin kamalan näköisiä miehiä on otettu tuollaisiin naistenmiesten rooleihin Caprissa - luulisi Italiasta pari komeampaakin kollia löytyvän =) Ihan kiva sarja jota voi joskus ohimennen puolella silmällä katsella.

Nyt taidan hyödyntää tämän hiljaisen hetken ja lähteä paketoimaan joululahjoja ennenkuin kätköt paljastuvat!

Valoa maanantai-iltaan

Isätön viikonloppu

Nyt on selviydytty viikonlopusta ilman rakasta aviomiestä. Minulla ei ole mitään Jarin menoja vastaan, mutta inhoan olla yksin kotona yötä. No oikeastihan en kirjaimellisesti edes yksin olisi nyt kun on Nella ja Roosa kavereina, oikeasti pitäisi ehkä sanoa että inhoan viettää yöni ilman aikuista samassa asunnossa. Tunnustettakoon heti alkuun, että aina kun tiedossa on tällaisia öitä, alkaa rekrytointi kuka voisi tulla meille yökylään =) Nyt onneksi siskoni Tiia ja Anna -ystäväinen olivat pelastavia enkeleitä, kaunis kiitos heille! Aikaisemmin saatoin lähteä jonnekin itsekin yöksi, mutta nyt on jotenkin ylivoimainen tehtävä suoriutua kaikkien kamppeiden kanssa liikenteeseen. Eilen oikein piti pohdiskella mistä tämä yksinolopelko on tullut, kun olen asunut yksin ja ollut ennenkin yksin ilman mitään ongelmaa. Syitä voi olla monia kuten etten ennen ole ollut yksin kaksikerroksisessa asunnossa tai että sinä aikana kun olemme Jarin kanssa olleet yhdessä, erossa vietetyt yöt voi melkein laskea yhden käden sormilla. Ehkä tästä vielä joskus pääsen yli ja kasvan aikuiseksi =)

Rotavirusrokotteen aiheuttama yövalvominen on jatkunut ja viime yönäkin alettiin yöunille puoli viisi! Sitten herättiin muutamaan otteeseen välillä syömään ja ylös pääsimme sängystä vasta puolenpäivän tienoilla. Melkein tuntui kuin nyt olisi ollut perjantai 13. päivä, kun neiti oli aamusta niin pahantuulinen kunnes sai punnerrettua parit kakat. Meillä käytetään jo koon kolme vaippoja, koska kakkoset "vuotaa", mutta kakkoskoon vaippoja on vielä niin paljon jäljellä että kotioloissa voi päiväsaikaan niitä käyttää varsinkin jos isommat asiat on juuri tehty. Niinpä nyttenkin pistin kakkoskoon vaipan ja eiköhän hetken kuluttua mennyt vaatteet taas pesuun! Nyt sitten on mukavaa nukkua tursottaa vaunuissa puhtaissa vaatteissa ja vaipassa. Kohtaloa uhmaten pistin taas kakkoskoon vaipan ja kohta näemme ja varmasti myös kuulemme meneekö vaatteet taas pesuun =)

 Vaunu-unilla

Minulla on kauheasti suunnitelmia illan varalle, kun reissulainen kotiutuu. Luultavasti puolet jää toteutumatta ja sen voi sujuvasti jo itselleen luvata ettei tule paha mieli =) Suutarin lapsilla ei ole kenkiä ja kosmetologilla rehottaa itsellään kaikki hoidot tekemättä joten toivottavasti saan edes kulmakarvat tälle päivälle värjättyä. Jalkahoidosta en edes haaveile koska pukki varmasti muistaa minua tänäkin vuonna kaikilla mahdollisilla hoito- ja hemmottelulahjakorteilla. Itse asiassa olen käynyt tänä vuonna jalkahoidossa ainakin kuusi kertaa, mutta sattuneesta syystä, joka makaa tuolla vaunuissa, ovat jalkani todella huonossa kunnossa. Raskauden aikana käväisseiden kilojen takia jalan pitkittäiskaari on laskeutunut ja kengän koko kasvanut ainakin toistaiseksi yhdellä numerolla ja kaikki asiaan vihkiytyneet tietävät millaista jälkeä jalkapohjiin tälläiset muutokset tuovat.

Käsien kynsiä olen hoitanut viime aikoina leikkaamalla ensimmäisillä käsiin osuvilla saksilla aina repeytyneen kynnen pois. Minulla on ollut vahvat kynnet, mutta nyt ensimmäistä kertaa eläessäni olen kokenut miltä kynsipiikit tuntuvat. Taitaa kaikki kalkki mennä maidon mukana Nellukalle ja hänelle kyllä ilomielin ne annankin, mutta pukkia muistuttaisin että lahjalistaan voisi kuulua myös kynsien geelaus =) Tytön kanssa touhutessa ei aina varmasti muista mitä on tehnyt ja mitä jättänyt tekemättä. Eilen aamulla levitin Guerlainin Aqua Parure meikkivoidetta kasvoilleni ja se siis on tosi liukasta tavaraa, mutta nyt jostain syystä meikkivoide ei oikein kunnolla levinnyt. Hoksasinpas sitten etten ollut muistanut laittaa hoitovoidetta ollenkaan ja mikään meikkivoide ei näytä hyvältä tällä korppunaamalla, jos alle ei sutaise vähän kostuketta. En vaivautunut aloittamaan meikkivoiteen levitystä alusta joten päivä oltiin laikukkaita, mutta tuskin se Nellaa  hirveästi haittaa.

Olen odotellut jo puolisen vuotta Roosalle juoksua ja ihmetellyt etteikö sitä tule kun Roosa on ollut vähän huonossa lihassa. Kyllä se ruokaa saa, mutta semmoinen pomppupallo meidän koiruus on, että kuluttaa varmaan samoin tein kaiken mitä suuhunsa panee. Eilen sitten saatiin vihdoin todiste, että Roosalla on parasta aikaa juoksu siinä vaiheessa, että vois olla pikkuisen miehet mielessä. Annalla oli oma uroskoira mukana joka normaalisti ei ole yhtään Roosasta kiinnostunut, mutta kyllä Elmerinkin mieshormoonit heräsivät kun toinen keikutteli pyllyä kuonon edessä ja vahinko meinasi tapahtua ihan silmiemme edessä. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt, mutta Roosa joutui yöksi Jääliin evakkoon. Tiedänpähän nyt ainakin että sillä on ollut juoksu!

Kaverukset

Roobertti on nykyään melkoisen tursakkeen näköinen, kun hermostuin takkuihin ja ajoin tytön kaljuksi! Cotonin turkki on niin pehmeää karvaa, että se pitää harjata päivittäin tai muuten karva huopaantuu ja takut on tosi vaikea selvittää. Kun vietin viikon synnytyssairaalassa ja Roosa oli viikon mummolassa hoidossa oli koko koira yhtä huopakasaa ja kuukauden päivät yritin saada turkkia selväksi; kuivana, märkänä, hoitoaineella kyllästettynä, selvityssuihkeella jne. Koira hermostui ja minä hermostuin ja niin sai turkki kyytiä. Seuraaviin näyttelyihin päästään ehkis vuoden päästä, jos turkki on siihen mennessä kasvanut. Roosakin saa kyllä lähes päivittäin oman osuutensa äidinmaitoa, kun lämmitän sille oyssin pulloista ylijäävät. Äiskänmaidolla varmasti kasvaa kaunis ja kiiltävä turkki =) Pään karvoja en raskinut ajella ja siksi se tursakkeelta näyttääkin.

Isukin pitäisi puolen tunnin sisällä rantautua tänne Jylkynkankaalle! Täytyy lähteä tutkailemaan olisiko taas Nellalla vaipan ja vaatteiden vaihdon aika. Kun isi saapuu, lähdemme Jääliin hakemaan Roosaa kotiin. Samalla ehkä saamme nauttia mummon tekemiä pöydänantimia - nams =)

Tunnelmallista sunnuntai-iltaa...

Päähänpistosta bloginpitäjäksi!

Puoli vuotta kotona oloa saa jo miettimään kaikenlaista ajankulua mitä voi kotitöiden ja ennenkaikkea lapsenhoidon ohessa toisella kädellä tehdä. Puhelimella soittelu oli joskus kymmenen vuotta sitten ensimmäinen mieleenjuolahtava ajankulu, mutta nykyisin puhelimella tulee hoidettua vain tärkeimmät kuulumiset ja asioiden toimittamiset. Hieman ehkä soittorumbaa rajoittaa myös, että tällä iällä suurin osa ystävistä joille voisi soitella on töissä eikä työnantajat ehkä katsele kovin kauniilla silmällä pitkiä puhelinmaratoneja tekeviä työntekijöitä. Todellakin voisin täten tunnustaa, että tietokone on tällä hetkellä ehkä tärkein väline jolla pidän yhteyksiä "ulkomaailmaan" ja koska FaceBookissa ei jaksa koko aikaa olla ja odotella tuttavien kuulumisia, on todella hyvä ja varteenotettava vaihtoehto kertoilla päivien kulusta blogissa - eikö vain?

Olen netissä surffatessani lueskellut monenmoisia blogeja ja pääsääntöisesti tuntuu että kaikki bloginpitäjät ovat ihan älyttömän taitavia jossain asiassa. Minä olen tällainen tavallinen tallukka joka en osaa erityisen hyvin kokata, leipoa, tehdä käsitöitä tai sisustaa ja vaikka kosmetologi olenkin, en ole erityisen muotitietoinen tai harrasta intohimoisesti vaatteiden tuunausta tai shoppailua. Tänä päivänä monellakin pinnalla oleva retroilu ei myöskään erityisen paljon minua kiinnosta vaan suuret kuviot ja voimakkaat värit pikemminkin tuovat mieleen omat punertavan sävyiset lapsuudenkuvat ja kaikki niissä esiintyvät ihmiset ja tavarat. Todella mukavaa ja mielenkiintoista on lukea taitavien ihmisten aikaansaannoksista ja ehkäpä joskus jopa kokeilla jotain reseptiä, mutta melkein voin luvata että tiedossa on tutuille ja tuntemattomille jaarittelua jokapäiväisistä asioista.

Juuri tällä hetkellä minua eniten askarruttaa oman lapsen terveyteen liittyvät asiat. Koska Nella on vasta täyttänyt kaksi kuukautta ei meille ole tarjolla sikainfluenssa rokotetta ja tämä äiti hermoilee koko ajan ettei tauti iske perheeseen ja missään nimessä lapseen. Tämän viikon maanantaina saimme ensimmäisen rotavirusrokotteen ja senkin sivuvaikutuksia piti internetistä etsiä. Huolestutti kun tuntui että tyttö on nukkunut enemmän kuin normaalisti, mutta huoli oli ennenaikainen. Netistä löytämäni vaikutukset kakattomuus ja itkuisuus kyllä ovat toteutuneet, mutta niistäkin ehkä päästään tänään eroon jos pieni kakanluirake vaipassa onneksemme koituu. Nella ei siis ole kakannut kolmeen vuorokauteen, kun normaalisti "niskapaskoja" tulee kerran tai jopa kolmesti vuorokaudessa, mutta nyt aamulla tietenkin heti kun oli laittanut puhtaan vaipan lurahti vaippaan hyvin nestemäistä ruskeaa lilluketta ja vaippa meni taas vaihtoon.

Nella on normaalisti hyvä nukkuja ja nukkumaankin aletaan viimeistään puolen yön paikkeilla, nyt rotavirusrokotteen jälkeen on vatsaa väännellyt koliikkityyppisesti kolmeen-neljään saakka. Äiti on selkä vääränä kannellut tytärtään kunnes eilen ajattelin ettei se kuitenkaan nuku ja tulin alakertaan katsomaan digiboxilta jotain komediaa jonka olin tv1000 familyltä nauhoittanut. Siinä Nella syliin sitten kivuttomasti nukahtikin, kun yhdessä kiikuttiin äidin katsellessa töllöä ja tytön jouluvaloja =) Ihan aavituksen olen pelännyt että kerran jo vyöhyketerapialla hoidettu koliikki palasi iltojemme iloksi, mutta jospa pääsimme säikähdyksellä. Tietenkin olen nyt myös vainoharhainen kakkovaippoja vaihtaessani, kun netissä varoiteltiin myös että itselle voi tulla rotavirus vauvan kakasta noin viikon kuluttua rokotteesta ja minähän tunnetusti pelkään oksentamista =/ Ehkä jotkut asiat voisi jättää netistä myös lukematta...

Nyt kun pääsin kirjoittamisessa vauhtiin, on hyvä aika lopettaa että jää asiaa muillekin päiville =) Todellisuudessa ei netissä roikkumiseenkaan liikoja ole aikaa, kun pitää alkaa tekemään kilometrin mittaista kauppalistaa viikonloppua varten ja keittelemään pumppupulloille kolinakeittoa. Lopuksi voisin vielä sanoa, että jos elomme on keskinkertaista ja todella onnellista, olen minä ehkä vielä keskinkertaistakin tyhmempi =) Myyn rintamaitoa sairaalaan ja kun kirjoitin tunnistelappua pakastepullon kylkeen äskettäin niin piti ihan Kalevasta tarkistaa monesko päivä on vaikka koko päivän on joka tuutista toitotettu että on perjantai 13. päivä! Näin meillä perjantain ratoksi...

Nautinnollisia päiväunia =)