Hauskaa wappua!!!

Ekka vappupallo

Viikko sitten olimme pidennetyn viikonlopun rentoutumassa Syötteen maisemissa! Säät eivät oikein suosineet, mutta ulkona tuli oltua kuitenkin ja tulipa nähtyä legendaariset lammikon ylilaskukisatkin. Viimeksi, kun kisoja katselin Jarikin osallistui ja lämmintä oli sen verran, että kastautumisen jälkeen Jarikin tarkeni ilman paitaa auringonpaisteessa. Tällä kertaa tuuli niin, että heikompia hirvitti ja kylmää oli. Varasimme ensi talveksi vaunupaikankin vaikkei meillä ole vielä edes vaunua, mutta jospa se syksyyn mennessä löytyisi. Jari kävi laskemassakin ja torstaina ainakin rinteet olivat niin hyvässä kunnossa, että melkein itselläkin poltteli saada suksia jalkaan.

Pulkkaakin kokeiltiin, mutta asento oli pikkuisen hakusessa.

Tuulikin niin kovasti, että harsoa piti heittää vähän kasvoille suojaksi.

Pikkulenkin kuitenkin pulkalla kävimme hankea myöten heittämässä!

Meidän pesue

Pari päivää olimme keskenämme ja viikonlopuksi tulivat vanhempani ja nuorempi sisareni perheineen seuraksemme. Ihmeellistä kuinka kuuden ikävuoden erosta huolimatta Pinja ja Nella leikkivät pitkät tovit keskenään. Pinjasta tuleekin varmasti Nellan idoli, kun hymy oli sunnuntaiaamuna niin mairea kun Pinskun näki. Hyvä juttu, että tytöistä on vähän seuraa toisilleen, kun ensi viikolla lähdemme Saksaan.

Kodassa ruuanlaitossa

Välillä vähän riehuttiin

Ja heti aamusta leikit jatkui...

Nellalla oli viikon nuha, mutta saunoimme Syötteellä joka päivä ja saunassa räkä lähtikin hyvin liikkeelle. Sinne Syötteelle nuha onneksi jäikin. Paluumatkalla pysähdyimme Pudasjärven ABC:lle syömään ja annoin Nellalle banaania lusikalla. Kovasti lusikka kolahteli suussa ja kotona tarkistimme asian: hammashan alaikenestä oli puskeutunut läpi!!! Parin päivän päästä hammas sai seuraa toisesta alahampaasta ja tänään pilkahti ensimmäinen ylähammaskin näkyviin joten rytinällä leegoja puskee tulemaan =) Pari yötä Nella nukkuikin melkein kellon ympäri syömättä, mutta viime yönä heräsi syömään sängyn reunaa ja narskuttikin sitä pari tuntia. Nännit ovat yllättäen auki kumpikin, kun neiti kokeilee hampaiden terävyyttä äitiinkin. Juonitellakin osataan, jos ei saa purra nänniä tai vaihtoehtoisesti vetää niistä sormilla. Koko ajan pitäisi olla tissi esillä leikkikaluna vaikkei nälkä olekaan, onnellisena vain tyttö nauraa räkättää, kun minä yritän kieltää!

Roosa oli reissusta väsynyt.

Torstaina kävimme syömässä Grill Itissä ja olipahan hyvää ruokaa. Minä söin Jokisen pippuripihviä ja mustikkaista Creme Bruleeta jälkkäriksi ja ihan kuola valuu nytkin suusta, kun niitä herkkuja ajattelen. Nella innostui huutelemaan aika riehakkaasti, mutta paikka oli onneksi lähes tyhjä neljän aikoihin kun sinne menimme - meidän ja muiden onneksi =) Ruuan jälkeen haimme Stockmannilta Nellalle ekkan vappupallon, tietenkin ihqun Hello Kittyn!

Pikkuserkukset Grill Itissä. Vielä ei listalta löytynyt neideille syötävää =)

Isi suoritti vappuaaton päivällisen syötön!

Ruoka pitkin naamaa - toisella naurattaa ja toisella ei ;)

Roosa (Boogiepompula)

Ajattelin raapaista tänne tarinaa meidän Roobertista. Jouluna tulee jo vuosi täyteen onnellista koiraperheen eloa ja menneeseen vuoteen on riittänyt vauhtia ja vaarallisia tilanteita =)

Minun kotona on yleensä lähes aina ollut koira. Silloinkin, kun Jarin kanssa aloimme samalla hiekkalaatikolla leikkimään oli minulla Pessi lapinkoira ( Pessi on kans ihqu =) ). Sattuneesta syystä vietin aika riehakasta sinkkuelämää äipän ja isukin kanssa saman katon alla ja Pessi sai viettää laatuaikaa vanhempieni kanssa minun viilettäessä pitkin kyliä. Kun tapasimme Jarin kanssa ja olimme tosi tiiviisti yhdessä, oli Pesis paljon siskoni perheellä hoidossa ja he pitivät koiraa kuin omaansa eli hyvin. Jari väitti kivenkovaa olevansa koirille allerginen ja niinpä luovutin Pessin omistuksen siskoni tytölle. Pinsku ja Pessi ovatkin melkoinen erottamaton parivaljakko =)

Ajan saatossa en huomannut Jarissa minkäänlaisia koira-allergian oireita, taisi olla pään sisällä allergiat =) Kiusoittelin Jaria usein, että laitamme koiran ja Jari sanoi ettei ikinä meille laiteta koiraa!!! Jarin siskon perheeseen laitettiin Coton de Tulear ja meistä se oli aivan ihana! Kaiken muun hyvän lisäksi Cottonit ovat allergiaystävällisiä koiria eli niille ei kasva alukarvaa mikä vähentää ihon hilseilyä. Näin tarina sitten muuttui, että JOS meille joskus laitetaan koira sen pitää olla sellainen kuin Pirre. Pari vuotta sitten pikku pienissään eräissä illanistujaisissa kuuntelin suu soikeana, kun Jari selitti parille rouvalle kuinka hän on luvannut minulle, että meille voidaan laittaa cottoni. Niistä sanoista Jari joutui vastaamaan ja koira laitettiin hakuun.

Cottoneita ei joka orrella kasvakaan ja välillä tuntui, että saa heittää kirveen kaivoon ja luopua koko koirahommasta, kun pentuja ei vain ole. Olin yhtenä viikonloppuna lähdössä jo Etelä-Ruotsista läheltä Norjan rajaa hakemaan pentua, mutta kasvattajan jutut vaikuttivat aika ihmeellisiltä ja jätin koko homman väliin. Pennulle olisi pitänyt hommata Suomeen tuontia varten paperit ja kasvattajan mielestä olisin saanut tietää vasta minkä pennun saan silloin kun olisin mennyt sitä hakemaan?! Aika kummallista. Kemiläinen kasvattaja myös "lupasi" meille pennun ja kun menimme katsomaan pentuja, olikin kaikki varattuja tai jäämässä kasvattajalle itselleen. Myöhemmin sain tietää että kasvattajalla on taipumusta tuollaiseen toimintaan ja kiitin onneani ettemme häneltä pentua ostaneet.

Seurasin koko ajan aktiivisesti pentupalstaa cottoneiden kotisivulta ja oli yhteydessä useisiin kasvattajiin. Lopulta haku Googlesta toi tuloksen ja sattumalta löysin Haaparantalaiseen perheeseen syntymässä olevan pentueen. Sieltä löytyi ihana perhe ja aivan ihanat koiruudet. Saimme kaikki haluamamme tiedot ja kaikki hoitui jouhevasti, jäimme vain jännittämään syntyykö koiralle tyttöpentuja.

Olimme Oyssissa lapsettomuushoitokäynnillä jonottamassa lääkärille, kun Jarin puhelimeen tuli tekstiviesti, että meille on syntynyt koiranpentu =) Voi että oli ihana uutinen!!! Kun pennut olivat vähän kasvaneet, pääsimme niitä katsomaan ja olihan ne ihania. Olisin voinut ottaa vaikka kaikki meille. Kuvien perusteella olimme toivoneet pienintä narttupentua ja sehän me saatiin. Arvatkaapa oliko kyseessä pentueen villein pentu? Saisimme koiran kotiin jouluksi ja voi niitä piinapäiviä koiranhakua odotellessa.

Koiralle täytyi hommata kaikenlaisia tavaroita ja ostettua tuli sekä tarpeellista että tarpeetonta tavaraa. Osan tavaroista olimme ostaneet ennakkoon jo ennen kuin tiesimme saavamme koiran ( meille niin ominaiseen tyyliin). Stockalla oli ihanat joulupöydät ja sieltä piti aina vähän päästä käydä jotain ostamassa ihanuudelle. Leluja kertyi luultavasti enemmän kuin keskimääräisesti pienellä lapsella =)

Viikonloppuna ennen joulua saimme mennä Roosaa hakemaan. Roosa sai pentupakkauksen mukaansa ja lähdimme kotimatkalle. Tuoreen koiravauvan äidin tyyliin istuin takapenkillä käsi kuljetusboxissa ettei koiralla pelottaisi kotimatka. Turha luulo, Roosalla ei pelota mikään kuten myöhemmin saimme huomata, nytkin se nukkua tursotti boxissa onnellisena. Minkäänlaista koti-ikävää Roosa ei osoittanut vaan uusi koti tutkittiin tarkasti joka kolkasta. Omassa kotona kakka on erehtynyt pääsemään lattialle vain kerran, pisuleita siivottiinkin sitä vastoin urakalla alussa.

Kun joululoman jälkeen palasimme töihin, tehtiin Roosalle yhdestä makuuhuoneesta ajanviettopaikka. Siellä poppi soi ja kaikki lelut sekä ruokakupit oli kaverina ettei aika kävisi pitkäksi. Muutamaan otteeseen pitkien yksinolojen välttämiseksi vietiin Roosaa mummolaan hoitoon. Yleisesti ottaen sovittelimme Jarin kanssa työvuoroja niin ettei Roobertin tarvinut kauaa yksin olla.

 Roosa ei ole tuhonnut mitään kotonamme, mutta kerran kun ajattelin että se voi olla myös yläkerran aulassa oman huoneensa lisäksi, oli se luikahtanut alakertaan portaiden lapsiportin välistä. Silloin sai olohuoneen paperinarumatto vähän kyytiä, kun kaikki lelut olivat yläkerrassa. Onneksi väsy oli yllättänyt nopeasti, eikä matolle tullut isoa vahinkoa. Ihan entisellään pesulareissun jälkeen on, kun sukkapuikolla vetelin narut oikeille paikoilleen. Vielä nykyisinkin Roosa tuntee olonsa parhaimmaksi yksin ollessaan omassa huoneessaan, jos sen jättää koko kämppään pitää yksinäisyyttä piristää pikku ulvonnalla.

Roosa oli villein koiranpentu mihin olen tähän mennessä törmännyt. Luita meni ihan järkyttävä määrä ja sormetkin olivat välillä verillä. Roosa jaksoi tehdä pitkiä lenkkejä, mutta pikku koirulille piti pukea villapaita päälle ennnen lenkkejä ettei se palellu. Lenkeillä Roosaa kiinnosti ja kiinnostaa edelleenkin enemmän pikkulapset kuin muut koirat. Kerran se olisi halunnut kovasti mennä päiväkodin pihalle lasten kanssa leikkimään ja minulla piti muistuttaa Roosaa, että se on koira ja koirat ei pääse päiväkotiin =)

Roosa on asuntovaunuillut meidän kanssa pienestä pitäen ja automatkat meni ennen nukkuessa, nykyisin Roosa istuskelee automatkat boksissaan. Oikeastaan kaikkialle minne koiran voi ottaa mukaan, olemme sen ottaneet ja tarkoituksena on ottaa se pidemmille Euroopan reissuillekin mukaan tulevaisuudessa. Haaveena on etsiä Roosalle sulhanen Saksasta ja tehdä parin vuoden päästä pentuja.

Roosan ei ikinä pitänyt saada nukkua meidän sängyssä, mutta siellähän tuo joka yö iholla nukkuu. Jari lupasi Roosalle, että jos se on kiltisti saa se nukkua meidän sängyssä =) Yleensä Roosa todellakin nukkuu kylki kyljessä kiinni ja herättää tarvittaessa kasvojen pesulla. Raskausaikana joskus heräsin, kun Roosa nuoleskeli masua... odotti ilmeisesti kovasti vauvaa syntyväksi =)

Roosalla on melkoinen valikoima vaatteita ja tarvikkeita. Valkoisen turkin vuoksi puemme kurahaalarit märkinä päivinä lenkeille, pakkasella tietenkin tarvitaan lämpimiä vaatteita ja joskus ihan muuten vaan huppari tms. Jarista on mukavaa, kun kaikki alkavat lenkeillä ihastelemaan Roosan asusteita. Turkki täytyy pestä suht tiheään ja föönätä suoraksi

Talvitakit

Villapaitoja ja pikkuhousuja

Pelastus- ja turvaliivit

JouJou-kamppeet eli huppari ja lippis

Kura- ja fleecepuku

Kakkapusseja, -telineitä, hihnoja, pantoja

Ruokakupit

Hoitoaineita ja -välineitä

Kylpytakki ja pehvetti

Jaahans tämä vanha juttu vieläkin roikkui täällä niin julkaistaanpas se nyt =) Nella ja Roosa ovatkin lähes koko ajan kylki kyljessä joten kuvissa onkin melkein aina meidän molemmat "lapset", kun olin ajatellut tähän juttuun laittaan enempikin Roosan kuvia, mutta lisäillään niitä aina uusiin päivityksiin, kun ehditään!