Sairastelun toistaiseksi jatkuessa tässä taloudessa, laitan kädet ja jalat ristiin toivoakseni ettei Nellalle tule samanlaisia korvakierteitä kuin minulla oli pienenä. Muistan,kuin eilisen päivän pienen, pyöreän pallin jonka päällä piti istua lääkärin tutkiessa korvia. Muistan, kuinka hetkellisesti helpotti uusi puhkaisumenetelmä kipua ja kuinka valtavassa tuskassa korvat jo olivat jatkuvan puhkomisen seurauksena. Kerran tarvittiin useampikin hoitaja pitelemään kiinni ja kerran kotimatkalla makasin auton takapenkillä, kun en voinut olla pystyssä korviin sattuessa niin kovaa.
Mummo käytti ainakin kerran minua lääkärissä ja sääli niin paljon, että palkkioksi käytiin Pudasjärven kirjakaupassa ja sain kaupan kalleimman nuken. Se oli tosi hieno nukke; posliinipää ja siniset samettivaatteet sekä sulkeutuvat silmät. Nukke oli niin hieno, ettei sillä voinut edes leikkiä ja niinhän sen kohtaloksi koitui ensin silmät joista toinen lumpsahti pään sisälle ja posliinipää joka halkesi, kun silmää koitettiin kaivaa pään sisältä pois. Aika kauan säilytin silmäpuolta, pää puoliksi liimattua nukkea ikäänkuin symbolina kaikesta kärsimyksestä.
Ei ollut ennen mitään tuubimenetelmiä ja puhkaisu oli aina ensimmäinen ratkaisu tulehdukseen. Minullakin kierre taisi helpottaa vasta kitarisojen poistoon... Nykyisin onneksi harvemmin enää puhkaisuhommiin aletaan. Pelkään kaikkia toimenpiteitä niin paljon, etten aikuisena ole antanut koskaan punkteerata poskionteloitakaan vaikka viime vuosina poskiontelotulehdukset ovat vaivanneet usein.
Olisinko ollut neljätoista vuotta, kun lähdin ystäväni kanssa hänen äitinsä ja äidin ystävien mukana Arinaan naistentansseihin eräänä maanantaina!?!? ( 14-v.!!!! ) Silloin Arina oli vielä entisensä ja naamabaari Madisson oli alakerrassa. Menimme ensin naamabaariin syömään ja me ystiksen sekä kuskin kanssa tilattiin ruokajuomaksi isot cokikset. Kaikkien järkytykseksi tarjoilija toi meille isot oluet ja pakkohan ne oli juoda vaikka pahalle maistuikin ;) Voi olla, että aika aikuisilta näytettiinkin mustissa mekoissa täysissä tällingeissä. Minulla oli ystäväni musta liivarimekko jonka olkaimet oli isoilla hakaneuloilla kiinni ja se oli ehkä ihanin mekko minkä tiedän =)
Arinassa oli maanantaiseen tapaan aika iäkästä porukkaa, mutta myös pari nuorempaa kaveria tanssittamaan meitä. Tanssitaito oli sitä mitä on nytkin, eli aika surkea, mutta kummasti myös vanhemmat miehet innokkaasti opettivat tanssiaskelia. Taisimme jopa baarista tilata yhdet drinksut, kun ystiksen äiti lupasi, että jos saamme itse tilattua, niin voimme myös juomat nauttia - siis yhdet. Ja mehän menimme tiskille ja tilasimme ampiaiset! Tarjoilija kysyi, miten ampiainen tehdään ja me vielä neuvottiin!!! Vähän lipsahdin aiheesta, mutta tämä juolahti mieleeni nimenomaan korvajutuista. Minä tanssahtelin nimittäin oikeinkin mukavan nuoren miehen kanssa, mutta tanssahtelut loppuivat lyhyeen kun poika kertoi, että hänestä tulee korvalääkäri. Kerroin pojalle, että inhoan korvalääkäreitä ja sen pituinen se =) Lopputäsmennyksenä voin vielä kertoa, että emme olleet humalassa emmekä vastuuttomassa seurassa ja äiti oli tosi vihainen, kun kotona kerroin alkoholijutusta.
Palatakseni varsinaiseen asiaan, niin mehän ostimme itse Nellalle pneumikokkirokotteet joten jospa se vähän hillitsisi korvien tulehtelua. Toivossa on hyvä elää... Minäkin olen flunssainen ja väsynyt joten antakaa anteeksi hourailuni ja tikulla korvaan sitä joka vanhoja muistelee ;)
JA MUISTAKAAPAS ÄÄNESTÄÄ OULUA SITTEN SUNNUNTAISIN KUOROSODASSA - RAHAT MENEE NIIN HYVÄÄN PAIKKAAN!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti